tiistai 4. lokakuuta 2011

Painajainen

Herään aamuyöstä yltäpäältä hiessä,

vaikk juuri makasin ammuttuna mäessä,

ei se sittenkään tainnut olla totta,

ett roistot ampuivat minua tauotta,

etten lopulta saanut enää henkeä,

oli ajatukseni lopulta selkeä,

nyt taidan kuolla,

en pakoon enää kerkeä,

mutt onneksi se oli painajainen ilman mitään järkeä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti