Elä tai kuole

Laivan haaksirikkouduttua keskelle merta,

tuli toisesta merimiehestä paljon verta,

toisen ontuessa murtunutta jalkaa,

kahden kaverin epätoivoinen matka alkaa,

ei ole vettä eikä ruokaa,

ei vaatteita eikä paljon aikaa,

ei näy maata eikä toista laivaa,

täytyy vain sinnitellä tuskissaan elossa,

jotta joku löytäisi täällä sankassa sumussa,

tai lopettaa murehtiminen ja antaa olla,

unohtaa kaikki ja vain kuolla

Anteeksi!

Olen pahoillani kaikesta aiheuttamastani tuskasta,

Yritin päästä irti tästä kaikesta,

sielustani mustasta,

muttei se ole helppoa,

ei se onnistu,

on parempi yrittää eteenpäin ettei lannistu,

olen pyytänyt tarpeeksi monta kertaa anteeksi,

nyt yritän vain päästä jälleen ehyeksi,

takaisin, 

takaisin kelvolliseksi ihmiseksi

Naarasleijona

Olet kuin naarasleijona,

yötä rakastava viehkeä saalistaja,

mystinen,

voimakas raatelija,

hämärän varjoissa vaaniva alistaja,

savannien kuningatar

Kaikkeni

Olet,

kuin veri,

joka virtaa suonissani,

olet,

kuin viimeinen haave elämässäni,

olet,

kuin vesi, 

joka sammuttaa janoni,

olet,

kuin kaunein runo ajatuksissani,

olet,

kuin unta, joka ei unohdu koskaan mielestäni.

Kuunpalvojat

Susien ulvoessa kuuta päin synkässä metsässä,

kuljemme käsikkäin yössä pimeässä,

valonamme vain tähdet ja kuu,

kunnes oksien takaa kasvosi eteeni heijastuu,

tuolloin henkeni edessäsi salpautuu,

ja lumoava katseesi minuun kietoutuu,

vaikken voi sinua vastustaa,

en uskalla huuliani painaa huulillesi kuitenkaan

Mielisairaalassa

Tuijotan taas valkoista rapattua kattoa,

en jaksa ajatella,

en liikkua,

käytäviltä kantautuvat hoitajien kalskeat askeleet,

kun mietin hiljaa itsekseen,

tällaistako sen piti olla,

ihmisarvoisen elämän,

olla täysi nolla,

ei mitään mitä voisi rakastaa,

ei mitään mitä voisi koskettaa,

vain olla ja toivoa,

että kärsimykset vielä loppuvat,

kun hiljaa arkkuni maahan kaivetaan,

kun nimeni hautakiveen kaiverretaan

Jääpala

Ikävöin läsnäolostasi hehkuvaa lämpöä, 

vihaan lähdöstäsi aiheutuvaa kylmyyttä, 

toivoisin etten olisi näin kylmä,

jotta sinäkin voisit sulaa seurassani,

jonka jälkeen ikuinen kylmyys peittäisi maan,

ja voisimme jäätyä yhdeksi jääpalaksi ainiaaksi

Tiikerinsilmä

Kauneutesi kätkee sisällensä julman salaisuuden,

et ole hyvä,

et paha,

mut olet peto,

kuin saalistaja karun aavikon,

etsit uhrejasi väijyen korkeilla vuorilla,

toivottavasti löydät kynsiisi minut savannin kätköistä,

sillä voisin tuijottaa vihreisiin silmiisi ikuisesti,

koska olisit oma tiikerinsilmäni

Vakava masennus

Tuijottaessani 12 cal. haulikonpiippua pitkin tyhjyyteen,

tajusin hiljaa tilanteen,

olin valmis lähtemään,

ei ollut enää järkeä jäädä elämään,

tämä vakava masennus on sairautena kuin pahin painajainen,

saatana itse,

ei se jätä sinua rauhaan,

ei se sinua tarvitse,

käyttäessään sinua hyväkseen,

ihmisen sietokyvyn äärirajat nähdäkseen

Tyyni

Olet,

kuin hiljaa väreilevän kaukaisen järven pinta hämärässä auringonlaskun aikaan,

tyyni,

hiljainen,

kaunis.

Haluaisin vain istua ja olla rannoillasi,

katsella kauneuttasi ja ihailla tyyneyttäsi,

kuunnella hiljaisuuttasi,

rauhoittua vierelläsi.

Tulienkeli

Kipinästä sai hän alkunsa,

kipinästä,

joka syntyi syvällä maan uumenissa,

tulivuoren kraatterissa,

nousi korkealle mustalle taivaalle,

levitti siipensä tuliset,

lensi pois avaruuksiin,

poltti siipensä,

uhrasi itsensä,

jätti jälkeensä tuhkaa,

joka aikanaan ravitsee maan jälleen,

jotta syntiset voivat aloittaa alusta uudelleen

Häikäisevä kauneutesi

Olet,

kuin kauneimmat sanat,

joilla koskaan voisin sinua kuvailla,

tähdenlennon lailla kiitävä,

tavoittamaton,

häikäisevä

Salama

Olit kuin räiskyvä salama,

joka iski halki sysimustan taivaan suoraan lävitseni

sytyttäen kauan kyteneen sydämeni roihuun jälleen.

Sinä

Silmäsi kauniit säihkyvät kuin yön tähtitaivas Niagaran putouksen yllä,

veden kuohuissa,

kaukana niin,

tavoittamattomissa.

Tuulenvire

Olet kuin aamun ensimmäinen tuulenvire,

joka poistaa usvan pois sumuiselta ulapalta.

Hetkeni

Sydän lyö vielä,

lyö,

vaikken ole enää nuori.

Elin lujaa,

masennuin,

jäi jäljelle pelkkä kuori.

Päivät ovat pelkkää kitumista,

tuskaa,

sieluni itkee verta,

joka on mustaa

Olen vain vaelteleva aave,

on usein mielessäni surullinen haave.

Tuntuu että olen tehnyt viimeisen retkeni,

mut ei,

turhaan katsot minua noin,

sillä oli ne minullakin,

hetkeni.