Toinen on poissa

Olet täydellinen nainen, kuin kuvankaunis muistoissani,

säilyt mielessäni, kuin lumeen piirretty enkeli,

enkä enää voi sinua tavoittaa,

en sanoillani saavuttaa,

en muistoillani lohduttaa,

en käsilläni koskettaa,

en suudelmillani hukuttaa,

vaikken ikinä halunnut sinua menettää,

en, vaikken osannut silloin tarpeeksi arvostaa,

kun en osannut arvoasi selittää,

en enää voi luottamustasi herättää.

Rakkaus ei kuole

Sinut näin jälleen edessäni,

aivan kuin ensimmäisen kerran,

peilikuvana silmissäni,

välähdyksenä hetken verran,

ikävää ei sanoilla voi selittää,

ei kyyneleiden virtaa lopettaa,

ei tuskaa sisälläni peittää,

nyt tiedän mitä näen kun viimein loppu koittaa,

kauniit kasvosi, siellä jossain,

kuten kauan sitten lupasin.

Hyvä ja paha

Toinen puoli minussa tekee kaiken hyvin,

toinen puoli rikkoo ja hajottaa,

aina sitä yrittää tehdä jotain kaunista,

vaikka lopputuloksesta syntyykin sairasta,

helpointa olisi kun ei tekisi mitään,

mutta eihän sellainen kuulu elämään,

kauankohan ne jaksaa taistella,

entä kumpikohan on lopulta voitolla,

hyvä vai paha syvällä minussa

Lajinsa viimeinen

Kuin ukkosen jyrinä kaikuu ärjyntä yössä,

on jättiläinen jälleen työssä,

saaden äänillään kaikki pelon valtaan,

kauhun hiipiessä kylän ilmaan,

halutessaan puhaltaisi metsän tulimereen,

hukuttaisi pienempänsä vereen,

mut silti on niin yksinäinen ja onneton,

lohikäärmeistä vahvin, 

lajinsa viimeinen

Viestintuoja

Kaukaa tuonelan porteilta lähti,

luisella ratsulla mustassa kaavussaan,

valonaan tumman taivaan yksinäinen tähti,

kadotettuja sieluja noutamaan,

etsimään heikkoja ja sairaita,

kertomaan uutisia karuja,

et on tullut aika lähteä,

kohti kaukaista yksinäistä tähteä.

Painajainen

Herään aamuyöstä yltäpäältä hiessä,

vaikk juuri makasin ammuttuna mäessä,

ei se sittenkään tainnut olla totta,

ett roistot ampuivat minua tauotta,

etten lopulta saanut enää henkeä,

oli ajatukseni lopulta selkeä,

nyt taidan kuolla,

en pakoon enää kerkeä,

mutt onneksi se oli painajainen ilman mitään järkeä

Kuningaskotka

Kaukana kaikuu uljaana kotkan kiljunta,

on vuorten kuningas noussut siivilleen,

kuin myrskytuuli liitää kohti vapautta,

jälleen uudelle retkelleen,

kohti tarujen parhaita metsästysmaita,

kaipuu vetää tuttuihin maisemiin,

jossa erämaiden tuoksut ovat parhaita,

taas on kuningaskotka palannut kotiin