Hetkeni

Sydän lyö vielä,

lyö,

vaikken ole enää nuori.

Elin lujaa,

masennuin,

jäi jäljelle pelkkä kuori.

Päivät ovat pelkkää kitumista,

tuskaa,

sieluni itkee verta,

joka on mustaa

Olen vain vaelteleva aave,

on usein mielessäni surullinen haave.

Tuntuu että olen tehnyt viimeisen retkeni,

mut ei,

turhaan katsot minua noin,

sillä oli ne minullakin,

hetkeni.