torstai 12. heinäkuuta 2012

Rakkaus ei kuole

Sinut näin jälleen edessäni,

aivan kuin ensimmäisen kerran,

peilikuvana silmissäni,

välähdyksenä hetken verran,

ikävää ei sanoilla voi selittää,

ei kyyneleiden virtaa lopettaa,

ei tuskaa sisälläni peittää,

nyt tiedän mitä näen kun viimein loppu koittaa,

kauniit kasvosi, siellä jossain,

kuten kauan sitten lupasin.

2 kommenttia:

  1. Heei, edelleen kirjoittelet! Kiva juttu :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti motivaatiota/inspiraatiota riittää, on pitkään mennyt päin persettä tuo elämä..

    VastaaPoista